maanantai 29. elokuuta 2011

Merimieskirkon brändistä


 Veikko Huovinen julkaisi 2003 kirjan "Sinisilmäinen ohjus". Siinä on koottuna Huovisen tutun satiirisella tyylillä julkaistuja sodanvastaisia kirjoitelmia. Eräässä vuodelle 1973 merkityssä luvussa hän maalailee miten sotaan pitää valmistautua etukäteen hyvissä ajoin ja suunnitella mm. miten sotavankeja ja toisinajattelijoita kohdellaan. Hän kirjoittaa: "Keskitysleirinen johtajien virkoihin soisi valittavan lähimmäistensä kärsimyksiin syvällä myötämielellä osallistuvia henkilöitä. Johtajiksi ei pidä valita... (Huovinen luettelee koko joukon ammatteja). Uskoisin sopivia johtajia löytyvän merimiespastoreista... (Huovinen luettelee pari muutakin sopivaksi katsomaansa ryhmää).

 Merimieskirkon näkökulmasta Huovisen arvio merimiespapeista kuulostaa hyvältä, vaikka asia tuleekin esille hirtehishuumorin täyttämässä tekstissä.

 Tuntuu hyvälle, että aikaisemman sukupolvet ovat tuottaneet merimieskirkolle maineen, joka on pääsääntöisesti plus-etumerkkinen. Ja vielä: useimmiten mielikuvissa korostuu Huovisenkin tekstistä siivilöityvä käsitys siitä, että Merimieskirkossa ymmärretään ihmiselämää ja inhimillisyyttä. Kristillisyyteen jossain muissa yhteyksissä liittyvä tuomitsemisen ja torjumisen henki ei leiju Merimieskirkon yllä.

 Tapasin pari päivää sitten eläkkeellä olevan merenkulkijan, joka sanoi, että Merimieskirkko on hänen tietääkseen ainoa kirkollinen taho, josta ei koskaan puhuta mitään pahaa. Tiedän, että se ei ole ihan totta, olenhan vielä aktiivi merimiespappi ja saan aika ajoin palautetta siitä miten eri Merimieskirkoissa ihmiset ovat tulleet kohdatuiksi. Aina ei onnistuta, vaikka palaute voittopuolisesti onkin myönteistä.

 Jotta menneiden merimieskirkkosukupolvien hyvää työtä ei pilattaisi, on erinomaista, että Merimieskirkossa edelleen käydään läpi sitä miksi Merimieskirkon työtä tehdään ja mitkä ovat sen arvot. Merimieskirkon säännöissä sanotaan, että: "...kristillisen uskon ja diakonian pohjalta...". Ja viimeksi vuonna 2010 ajantasaistetuissa Merimieskirkon arvojen luettelossa perusasiat toistuvat: kristillisyys, diakonisuus, ekumeenisuus, yhteisöllisyys, läsnäolo, avoimuus, dynaamisuus.

Näillä on väliä, ei vain maineen ylläpitäjänä vaan ihmisten vuoksi.

Sakari Lehmuskallio
Suomen Merimieskirkon pääsihteeri