Tänä keväänä
tulee 40 vuotta pappisvihkimyksestäni. Olen ehtinyt tehdä aika monta
jouluaiheista kirjoitusta ja puhetta. Niitä miettiessä joka kerta olen
ajatellut, joskus sanonutkin, että joulu ei ole se juttu, vaan kaikki tähtää
pääsiäiseen. Siis kristinuskon näkökulmasta.
Rippikoulussa
puhutaan pelastushistoriasta. Sillä tarkoitetaan sitä tapahtumien ja sisältöjen
kulkua, joka johti siihen, että Jeesus Nasaretilainen osoittautui Kristukseksi,
syntiemme sovittajaksi, lunastajaksi ja pelastuksen tuojaksi.
Uskonnollinen
sanasto on sekavaa, myönnän. Raamattu käyttää niitä ristiin ja päällekkäin,
pääsääntöisesti ne ovat kielikuvamaisia tai vertauksia. Kuten esimerkiksi
vanhaan syntipukkikäytäntöön liittyvä puhe, joka kyllä auttaa ymmärtämään, mitä
tarkoittaa sijaiskärsimys. Tuo käytäntö oli sellainen, että yhteisö
kollektiivisesti puhdistautui pahuudestaan ja syyllisyydestä projisoimalla kaiken
synkän itsestään pukkiin, siis eläimeen josta näin tuli syntipukki. Se ajettiin
erämaahan kuolemaan. Niin se vei mennessään joukkoa rasittaneet rikkomukset
seurauksineen. Yksi kärsi, muut puhdistuivat.
Karitsa, joka
uhrataan, on toinen, hieman eri näkökulmasta asiaa lähestyvä vertauspuhe. Eläimen
uhraaminen alttarilla, tappaminen, oli tapa hakea suosiota Jumalalta tai
jumalilta. Uhrieläimen piti olla täysin virheetön. Eläimessä ei siis ollut
mitään pahaa tai syyllisyyttä. Se uhrattiin, jotta muut saisivat suosion tai
peräti armon Jumalan silmissä, saisivat elää.
Näistä
käytännöistä nousevien sanontojen käyttäminen pääsiäisen tapahtumien yhteydessä
helpottaa ymmärtämään järjellä, miksi pitkäperjantain ja pääsiäisaamun
tapahtumat ja Jeesuksen oleminen Kristuksena, voideltuna Jumalan karitsana, on
meille kristityille niin olennaista. Kaikki muu siihen asti on ollut valmistautumista
ja ikään kuin tapahtumien ja merkitysten vyöryttämistä kohti suurta
huippuhetkeä, jolloin ihmiskunnan pelastuminen synnin ja kuoleman vallasta
tapahtui, kerralla. Loppumattomien uhrieläinten ja erämaahan ajettujen
syntipukkien sijaan tuli yksi, joka yksin on riittävä. Sitä Jeesuksen sanat
ristillä: ”Se on täytetty” tarkoittivat, niin uskon.
Usko on
olennainen osa tätä kaikkea. Kristinusko ei olisi uskonto, jos kaikki olisi
täysin selvää, puhdasta tietoa. Uskonnolliselle puheelle ominaista on puhua
vertauksin ja kielikuvin, jotka auttavat ymmärtämään, avaamaan silmät. Uskon
silmät näkevät toista todellisuutta, sellaista, jonka olemassaolosta ei voi
olla muuta kuin vakuuttunut.
Tänään on kiirastorstai.
Jeesus asetti ehtoollisen, pyhistä pyhimmän toimituksen, jota toistamme
jumalanpalveluksessa. Voimme siinäkin kokea Kristuksen jatkuvaa läsnäoloa.
Huomenna on pitkäperjantai, hän antoi uhrin puolestamme. Ihan pian,
lankalauantain jälkeen seuraa pääsiäisaamu. Silloin Kristus nousi kuolleista,
kuolemalla kuoleman voitti, ja haudoissa oleville elämän antoi.
Sakari
Lehmuskallio
rovasti