torstai 28. maaliskuuta 2013

Est, est, est!

Kiirastorstai 28.3.2013

Tänä keväänä tulee 40 vuotta pappisvihkimyksestäni. Olen ehtinyt tehdä aika monta jouluaiheista kirjoitusta ja puhetta. Niitä miettiessä joka kerta olen ajatellut, joskus sanonutkin, että joulu ei ole se juttu, vaan kaikki tähtää pääsiäiseen. Siis kristinuskon näkökulmasta.

Rippikoulussa puhutaan pelastushistoriasta. Sillä tarkoitetaan sitä tapahtumien ja sisältöjen kulkua, joka johti siihen, että Jeesus Nasaretilainen osoittautui Kristukseksi, syntiemme sovittajaksi, lunastajaksi ja pelastuksen tuojaksi.

Uskonnollinen sanasto on sekavaa, myönnän. Raamattu käyttää niitä ristiin ja päällekkäin, pääsääntöisesti ne ovat kielikuvamaisia tai vertauksia. Kuten esimerkiksi vanhaan syntipukkikäytäntöön liittyvä puhe, joka kyllä auttaa ymmärtämään, mitä tarkoittaa sijaiskärsimys. Tuo käytäntö oli sellainen, että yhteisö kollektiivisesti puhdistautui pahuudestaan ja syyllisyydestä projisoimalla kaiken synkän itsestään pukkiin, siis eläimeen josta näin tuli syntipukki. Se ajettiin erämaahan kuolemaan. Niin se vei mennessään joukkoa rasittaneet rikkomukset seurauksineen. Yksi kärsi, muut puhdistuivat.

Karitsa, joka uhrataan, on toinen, hieman eri näkökulmasta asiaa lähestyvä vertauspuhe. Eläimen uhraaminen alttarilla, tappaminen, oli tapa hakea suosiota Jumalalta tai jumalilta. Uhrieläimen piti olla täysin virheetön. Eläimessä ei siis ollut mitään pahaa tai syyllisyyttä. Se uhrattiin, jotta muut saisivat suosion tai peräti armon Jumalan silmissä, saisivat elää.
 
Näistä käytännöistä nousevien sanontojen käyttäminen pääsiäisen tapahtumien yhteydessä helpottaa ymmärtämään järjellä, miksi pitkäperjantain ja pääsiäisaamun tapahtumat ja Jeesuksen oleminen Kristuksena, voideltuna Jumalan karitsana, on meille kristityille niin olennaista. Kaikki muu siihen asti on ollut valmistautumista ja ikään kuin tapahtumien ja merkitysten vyöryttämistä kohti suurta huippuhetkeä, jolloin ihmiskunnan pelastuminen synnin ja kuoleman vallasta tapahtui, kerralla. Loppumattomien uhrieläinten ja erämaahan ajettujen syntipukkien sijaan tuli yksi, joka yksin on riittävä. Sitä Jeesuksen sanat ristillä: ”Se on täytetty” tarkoittivat, niin uskon.

Usko on olennainen osa tätä kaikkea. Kristinusko ei olisi uskonto, jos kaikki olisi täysin selvää, puhdasta tietoa. Uskonnolliselle puheelle ominaista on puhua vertauksin ja kielikuvin, jotka auttavat ymmärtämään, avaamaan silmät. Uskon silmät näkevät toista todellisuutta, sellaista, jonka olemassaolosta ei voi olla muuta kuin vakuuttunut.

Tänään on kiirastorstai. Jeesus asetti ehtoollisen, pyhistä pyhimmän toimituksen, jota toistamme jumalanpalveluksessa. Voimme siinäkin kokea Kristuksen jatkuvaa läsnäoloa. Huomenna on pitkäperjantai, hän antoi uhrin puolestamme. Ihan pian, lankalauantain jälkeen seuraa pääsiäisaamu. Silloin Kristus nousi kuolleista, kuolemalla kuoleman voitti, ja haudoissa oleville elämän antoi.

Sakari Lehmuskallio
rovasti