Miten saisin
tuotua esille sen, minkä koin 17 vuoden aikana keskeisimmäksi asiaksi Merimieskirkolla? Pyörittelen mielessäni määreitä: lähimmäisen huomioiminen,
lähimmäisenrakkaus, avoimuus, vieraanvaraisuus...
Vieraanvaraisuus
kuvaa kokonaisuutta ehkä parhaiten. Mutta mitä se sitten on? Monesti sen
ajatellaan olevan sitä, että annetaan ja tarjotaan jotain omastaan vieraille.
Ketkä sitten ovat vieraita? Heitä, jotka tulevat käymään vierailulla luonamme
eli ihmisiä, jotka pääsääntöisesti tunnemme, vai ovatko he ihmisiä, joita
kohtaamme, mutta emme välttämättä tunne?
Merimieskirkoilla
kumpikin oletus toteutuu. Merimieskirkoille tulee ihmisiä, joita ei välttämättä
tunneta. Merimieskirkoilta mennään myös vierailemaan uusiin tilanteisiin ja
paikkoihin, mutta noissakin tilanteissa osoitetaan vieraanvaraisuutta paikalla olijoille.
Raamatussa vieraanvaraisuus
kulkee läpi kaikkien osioiden. Vanhassa testamentissa vieraanvaraisuus
kohdentuu muukalaisiin, vieraisiin, joilta puuttuu monesti muun muassa yösija, ruokaa
ja vaatteita. Näihin tarpeisiin vastataan odottamatta mitään korvausta.
Uudessa testamentissa
käytetään termiä filoxenia, joka
merkitsee kirjaimellisesti ”muukalaisen rakastamista”. Riittääkö tähän enää Vanhan
testamentin määritelmä vieraanvaraisuudesta? Ei, sillä se on paljon enemmän.
Roomalaiskirjeen
12. luvussa kehotetaan auttamaan puutteessa olevia pyhiä ja osoittamaan
vieraanvaraisuutta. Myös heprealaiskirjeessä kehotetaan samaan ja todetaan,
että silloin on voinut saada pitää tietämättään enkeleitä vierainaan
Merimieskirkoilla
vieraat toivotetaan aina tervetulleeksi, olivat he sitten tuttuja tai tuntemattomia.
Koskaan ei odoteta, että he korvaisivat apumme – vieraanvaraisuuttamme. Toki merimieskirkoilla
on tuotteita myynnissä, mutta sen takia merimieskirkko ei ole olemassa, mutta ehkä
se on osa olemassa oloa: myynnillä tarjotaan mahdollisuus saada niitä tarpeita,
joita ihminen tarvitsee. Monesti tarve on vähemmän konkreettinen, mutta ei
merkityksettömämpi: kohdata ihminen, joka huomaa ja huomioi; kohdata ihmisiä,
joiden kanssa voi keskustella eri aiheista; saada vaihtelua arkeen; tietää,
että on turvallisessa paikassa – Jumalan suojaamassa paikassa
Aikanaan
tein Oulun merimieskirkolle pipon ja kyselin, mitä siihen brodeerattaisiin,
kirjoitettaisiin ommeltuna. Kaverini ehdotuksestaan teimme pipon, jossa lukee Merimieskirkkoenkeli. En tiedä, oliko hän
huomannut jotain, mikä oli minulta jäänyt panematta merkille. Ehkä olimme
toimineet huomaamattamme enkelien tavoin ja tarjonneet suojaa ja huolenpitoa.
Eräältä
laivakäynniltä tankkerilla sain mukaani muutaman ruotsalaisen merenkulkijan. Herrat
eivät halunneet kaupungille, vaan merimieskirkolle. Kun lähdin viemään heitä
takaisin laivalle, eräs heistä kertoi, kuinka kiitollisia he olivat siitä
hetkestä, jonka saivat käydä kirkolla. Hän kiitteli sitä, että merimieskirkkoja
on olemassa: ”Kiitos tästä ja kiitos siitä, että olette. Meistä ja meidän oloistamme
ei kukaan muu välitä kuin merimieskirkot.” Suuria, koskettavia ja merkityksellisiä
sanoja. En kokenut tehneeni sen ihmeellisempää, mutta olinko toiminut sitten huomaamattani
enkelin välikätenä? Koin, että he olivat saaneet hetken rauhan hektiseen
elämäänsä turvallisessa paikassa
Vanhempi
sukupolvi, ainakin laivoilla, kutsuu merimieskirkon työntekijöitä papeiksi. Ehkä
se kertoo siitä, että he kokevat ja haluavat kokea olevansa tekemisissä kirkon,
Jumalan välikäsien, kanssa.
Merimieskirkkotyöni
alkutaipaleella Antwerpenissa sain kuulla sanat, jotka muistan vieläkin. Olin kuljettanut
rekkamiehiä lyhyitä matkoja kirkolle ja takaisin parkkiin sekä lopuksi pubiin,
jossa sai lihapullia. Kun pääsimme pubin eteen, eräs heistä rupesi puhumaan:
”Älkää nyt hätäilkö ulos. Haluan sanoa Antille yhden asian ja tarkoitan sitten,
mitä sanon. Ja jos joku alkaa nauramaan, niin lyön turpaan.” Piti hieman
toppuutella, että ei me nyt aleta väkivaltaiseksi. Hän toisti: ”Olen tosissani
ja tarkoitan mitä sanon, enkä pelleile nyt.
”Jumalan
kiitos Antti tästä työstä, mitä teet ja teette. Tämä merkitsee meille enemmän
kuin arvaattekaan tai osaamme yleensä osoittaa. Siunausta teille kaikille tähän
työhön!”
Kukaan ei
nauranut – kuului vain kiitosta ja mutinaa, jonka tulkitsin, että muutkin yhtyivät
sanoihin. Tämän kiitoksen haluan nyt jakaa kaikkien kesken siitä työstä, mitä
olette tehneet Merimieskirkon hyväksi vuosien ajan.
”Jumalan
kiitos tästä työstä, mitä olette hyväksemme tehneet!”
Antti Härö
Kirjoitus on lyhennelmä Härön saarnasta Korkalovaaran kappelissa vietetyssä Merimieskirkkopyhässä 23.10.2016.
Kirjoitus on lyhennelmä Härön saarnasta Korkalovaaran kappelissa vietetyssä Merimieskirkkopyhässä 23.10.2016.