Matkapappityöllä on selvä tilaus

Suomen Merimieskirkko on jo 17 vuotta toiminut Kaakkois-Aasian suomalaisten parissa. Palvelujen piirissä ovat olleet erityisesti Singaporen, Kuala Lumpurin, Jakartan ja Manilan suomalaisyhteisöt. Lähes kymmenen vuotta on vierailtu myös Hanoissa. Käynneillä on järjestetty joulukirkkoja ja huolehdittu kirkollisista toimituksista. Suomalaisten määrä eri kohteissa vaihtelee Singaporen lähes kahdeksasta sadasta Jakartan muutamaan kymmeneen. Vierailuihin on kaikissa kohteissa suhtauduttu erittäin myönteisesti ja tilaisuuksissa on ollut runsaasti osanottajia. Suomen edustustot ja paikalliset Suomi-yhdistykset ovat hoitaneet suurimman osan käytännön järjestelyistä ja huolehtineet myös tilaisuuksien kustannuksista. Työn heikoin lenkki on ollut matkapapin vierailun lyhyys. Toimituskeskeisyys ei ole riittävästi tarjonnut luontevaa kosketuspintaa ulkosuomalaisten arkeen.

Viikko sitten palasin kolmen viikon Aasian-kiertueelta. Tehtäväni oli selvittää matkapappityöhön liittyviä toiveita. Tapasin suomalaisia Malesiassa, Singaporessa, Indonesiassa, Filippiineillä ja Intiassa. Suunnittelupalavereiden ja pääsiäisajan jumalanpalveluksien / hartaustilaisuuksien lisäksi sain Singaporen suomalaisten pyynnöstä pitää myös nuortenillan ja pyhäkoulun. Tuosta pyhäkoulusta olen erityisen iloinen, sillä sen myötä Singaporessa käynnistyi suomenkielinen pyhäkoulu. Huhtikuusta alkaen pyhäkoulu pidetään kerran kuukaudessa pyhäkoulunopettajien kodeissa ja toisinaan myös Tanskan merimieskirkolla. Pyhäkoulunopettajiksi ilmoittautui neljä henkilöä. Uusien pyhäkoulunopettajien tueksi annoin vastuunkantajille Rekolan seurakunnan ja Suomen Merimieskirkon lahjoittamaa pyhäkoulumateriaalia tuleviin tehtäviin.

Kaakkois-Aasian suomalaisten matkapappityön kohdistuvan toivelistan kärjessä oli lasten uskonnollisen kasvatuksen tukeminen, nuorten valmentaminen suomalaiseen rippikouluun, joulu- ja pääsiäiskirkot, kirkolliset toimitukset ja valmius kriisitukeen. Matkapapin odotetaan toimivan läheisessä yhteistyössä paikallisten suomalaisyhdistysten kanssa ja osallistuva muuhunkin suomalaisten tai pohjoismaalaisten toimintoihin (kauppakillat, golfporukat jne.). Yhteistyö paikallisten Suomen edustustojen ja kunniakonsuleiden kanssa on myös oleellinen osa matkapapin yhteistyöverkostoa.

Intia ei ole aikaisemmin kuulunut matkapappityön kohdemaihin. Vierailuni New Delhissä osoitti, että kiinnostusta suomenkieliseen kirkolliseen työhön on myös Intiassa. Suurlähetystön kampuksen uima-altaalla pidetyssä suunnittelukokouksessa sovimme, että yhteistyö käynnistyy jo tänä vuonna joulukirkon ja kauneimmat joululaulut -tilaisuuden merkeissä.

Nyt on oikea aika kehittää ja laajentaa Suomen Merimieskirkon matkapappityötä. Tarvitsemme päätoimisen työntekijän, jolla olisi aikaa laskeutua kiireettömästi Kaakkois-Aasian suomalaisyhteisöjen elämään. Matkapapin tulisi liikkua omilla työalueillaan vähintään kuusi kuukautta vuodessa. Työntekijän varsinainen asemapaikka tullee olemaan Suomessa, mutta jonkinlainen majapaikka / toimisto saattaisi olla järkevää vuokrata toimialueen keskeiseltä paikalta esimerkiksi Kuala Lumpurista. Matkapapin ”seurakuntana” on lähinnä Kaakkois-Aasian ulkosuomalaiset, mutta mielestäni matkapappi voisi luontevasti toimia myös turistipappina esimerkiksi Malesiassa (Penang), Indonesiassa (Bali), Intiassa (Goa) ja Sri Lankassa.

Heikki Rantanen
matkapappi (o.t.o.)
henkilöstöjohtaja

Tunnelmaa, toimintaa, sanomaa

Pääsiäisen aikaan liittyen laaditaan paljon suunnitelmia, ladataan suuria odotuksia ja niin kuin nykyään sanotaan, siihen panostetaan paljon. Pitäisimmekö jäljellä olevan loman pääsiäistä edeltävällä viikolla vai vasta sen jälkeen? Lähtisimmekö etelän lämpöön vai pohjoisen rinteille? Tai mummolaan? Vieläköhän pitkänä perjantaina jäät kantavat pilkkimiehen?

Eivät kaikki toki lähde matkalle ja vaikka lähtisivätkin, niin koti tulee kuitenkin laittaa pääsiäiskuntoon. Pajunoksia maljakkoon, rairuohot kasvamaan, suklaamunia kaappiin, tiput ja puput pöydälle ja noita-akat ikkunaan. Paastonajan päättymistä, oli sitä sitten vietetty tai ei, juhlistetaan lampaanpaistilla, mämmillä ja pashalla. Eikä kaupasta ole unohdettu ostaa currya kananmunien pohjavärjäystä varten. Tunnelmaan ja toimintaan me panostamme, mutta missä on itse pääsiäisen sanoma.

Olen joskus ajatellut, miltä suloinen untuvikko kananpoika näyttää kuukauden kuluttua. Siitä on kauneus kaukana. Muutos on välttämätön ollaksemme se, miksi meidän on tuleminen. Elämä ei aina ole kaunista ja suloista. Karheus ja rosoisuus ovat kuitenkin suola, mikä tekee elämästämme elämisen arvoisen. Kasvukivut eivät rajoitu vain murrosikään. Niissä kasvetaan läpi koko elämän. Tätä pääsiäisen munat, tiput ja ruohot kuvastavat: muutosta, kasvua, elämää.

Pääsiäisen ajasta ei voi irrottaa erilleen palmusunnuntaita, pitkääperjantaita tai ylösnousemusaamua. Kyseessä on kokonaisuus, jonka aikana voin vuodesta toiseen käydä läpi sitä, kuinka helposti olen kädet kohotettuna, palmunoksia levittäen hurraamassa maallisen hyvän toivossa. Kuinka näen itseni vähintään katsomassa naulojen lyöntiä Häneen, joka on halunnut minulle vain pelkää hyvää, pyyteettömästi. Kuinka tunnistan vapauden tunteen tajutessani tyhjän haudan julistavan ylösnousseen Kristuksen sovitustyön todeksi tulemista minunkin kohdalla.

En tiedä, itkisinkö ilosta vai nauraisinko häpeästä. Tämä muistutusviikko laittaa minut paikalle, jossa näen, mitä minä olen, mitä minun edestäni on tehty ja mihin minut on kutsuttu. Tässä kohtaa kirkkovuotta herään kysymään, mikä on elämäni tarkoitus, mitä teen tällä lahjaksi saamallani ainutkertaisella ajanjaksolla maan päällä – ajanjaksolla, joka edeltää iankaikkisuuselämän uutta aamua. ”Minulla on omat suunnitelmani teitä varten, sanoo Herra. Minun ajatukseni ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia: minä annan teille tulevaisuuden ja toivon” (Jer. 29:11).

Suunnitellaan matkoja, valmistellaan pääsiäistä, ollaan yhdessä ja rakastetaan. Kristus on totisesti ylösnoussut.

Ville Nieminen
hallintojohtaja, Suomen Merimieskirkko
(Kirjoitus on julkaistu Merimieskirkko-lehdessä 2/2012 Kirkkolaiva-palstalla)