Enkeleitä?

Miten saisin tuotua esille sen, minkä koin 17 vuoden aikana keskeisimmäksi asiaksi Merimieskirkolla? Pyörittelen mielessäni määreitä: lähimmäisen huomioiminen, lähimmäisenrakkaus, avoimuus, vieraanvaraisuus...

Vieraanvaraisuus kuvaa kokonaisuutta ehkä parhaiten. Mutta mitä se sitten on? Monesti sen ajatellaan olevan sitä, että annetaan ja tarjotaan jotain omastaan vieraille. Ketkä sitten ovat vieraita? Heitä, jotka tulevat käymään vierailulla luonamme eli ihmisiä, jotka pääsääntöisesti tunnemme, vai ovatko he ihmisiä, joita kohtaamme, mutta emme välttämättä tunne?

Merimieskirkoilla kumpikin oletus toteutuu. Merimieskirkoille tulee ihmisiä, joita ei välttämättä tunneta. Merimieskirkoilta mennään myös vierailemaan uusiin tilanteisiin ja paikkoihin, mutta noissakin tilanteissa osoitetaan vieraanvaraisuutta paikalla olijoille.

Raamatussa vieraanvaraisuus kulkee läpi kaikkien osioiden. Vanhassa testamentissa vieraanvaraisuus kohdentuu muukalaisiin, vieraisiin, joilta puuttuu monesti muun muassa yösija, ruokaa ja vaatteita. Näihin tarpeisiin vastataan odottamatta mitään korvausta.

Uudessa testamentissa käytetään termiä filoxenia, joka merkitsee kirjaimellisesti ”muukalaisen rakastamista”. Riittääkö tähän enää Vanhan testamentin määritelmä vieraanvaraisuudesta? Ei, sillä se on paljon enemmän.

Roomalaiskirjeen 12. luvussa kehotetaan auttamaan puutteessa olevia pyhiä ja osoittamaan vieraanvaraisuutta. Myös heprealaiskirjeessä kehotetaan samaan ja todetaan, että silloin on voinut saada pitää tietämättään enkeleitä vierainaan

Merimieskirkoilla vieraat toivotetaan aina tervetulleeksi, olivat he sitten tuttuja tai tuntemattomia. Koskaan ei odoteta, että he korvaisivat apumme – vieraanvaraisuuttamme. Toki merimieskirkoilla on tuotteita myynnissä, mutta sen takia merimieskirkko ei ole olemassa, mutta ehkä se on osa olemassa oloa: myynnillä tarjotaan mahdollisuus saada niitä tarpeita, joita ihminen tarvitsee. Monesti tarve on vähemmän konkreettinen, mutta ei merkityksettömämpi: kohdata ihminen, joka huomaa ja huomioi; kohdata ihmisiä, joiden kanssa voi keskustella eri aiheista; saada vaihtelua arkeen; tietää, että on turvallisessa paikassa – Jumalan suojaamassa paikassa

Aikanaan tein Oulun merimieskirkolle pipon ja kyselin, mitä siihen brodeerattaisiin, kirjoitettaisiin ommeltuna. Kaverini ehdotuksestaan teimme pipon, jossa lukee Merimieskirkkoenkeli. En tiedä, oliko hän huomannut jotain, mikä oli minulta jäänyt panematta merkille. Ehkä olimme toimineet huomaamattamme enkelien tavoin ja tarjonneet suojaa ja huolenpitoa.

Eräältä laivakäynniltä tankkerilla sain mukaani muutaman ruotsalaisen merenkulkijan. Herrat eivät halunneet kaupungille, vaan merimieskirkolle. Kun lähdin viemään heitä takaisin laivalle, eräs heistä kertoi, kuinka kiitollisia he olivat siitä hetkestä, jonka saivat käydä kirkolla. Hän kiitteli sitä, että merimieskirkkoja on olemassa: ”Kiitos tästä ja kiitos siitä, että olette. Meistä ja meidän oloistamme ei kukaan muu välitä kuin merimieskirkot.” Suuria, koskettavia ja merkityksellisiä sanoja. En kokenut tehneeni sen ihmeellisempää, mutta olinko toiminut sitten huomaamattani enkelin välikätenä? Koin, että he olivat saaneet hetken rauhan hektiseen elämäänsä turvallisessa paikassa

Vanhempi sukupolvi, ainakin laivoilla, kutsuu merimieskirkon työntekijöitä papeiksi. Ehkä se kertoo siitä, että he kokevat ja haluavat kokea olevansa tekemisissä kirkon, Jumalan välikäsien, kanssa.

Merimieskirkkotyöni alkutaipaleella Antwerpenissa sain kuulla sanat, jotka muistan vieläkin. Olin kuljettanut rekkamiehiä lyhyitä matkoja kirkolle ja takaisin parkkiin sekä lopuksi pubiin, jossa sai lihapullia. Kun pääsimme pubin eteen, eräs heistä rupesi puhumaan: ”Älkää nyt hätäilkö ulos. Haluan sanoa Antille yhden asian ja tarkoitan sitten, mitä sanon. Ja jos joku alkaa nauramaan, niin lyön turpaan.” Piti hieman toppuutella, että ei me nyt aleta väkivaltaiseksi. Hän toisti: ”Olen tosissani ja tarkoitan mitä sanon, enkä pelleile nyt.

”Jumalan kiitos Antti tästä työstä, mitä teet ja teette. Tämä merkitsee meille enemmän kuin arvaattekaan tai osaamme yleensä osoittaa. Siunausta teille kaikille tähän työhön!”

Kukaan ei nauranut – kuului vain kiitosta ja mutinaa, jonka tulkitsin, että muutkin yhtyivät sanoihin. Tämän kiitoksen haluan nyt jakaa kaikkien kesken siitä työstä, mitä olette tehneet Merimieskirkon hyväksi vuosien ajan.

”Jumalan kiitos tästä työstä, mitä olette hyväksemme tehneet!”

Antti Härö
Kirjoitus on lyhennelmä Härön saarnasta Korkalovaaran kappelissa vietetyssä Merimieskirkkopyhässä 23.10.2016.