Uusia leirikeskuksia Suomen
seurakunnissa ei juuri enää rakenneta. Jos seurakunta ei sellaista satu
omistamaan, leiripaikka vuokrataan lähempää tai kauempaa. Seurakunnat ovat vieneet
nuoriaan rippikouluun tai nuorten retkille myös Keski-Eurooppaan. Puolassa
majoituspaikkoina on seurakuntien leirikeskukset, lyhyillä läpimenoretkillä
kelpaa seurakuntasalin lattiakin (esim. lahtelaiset nuoret vastikään matkalla Kroatiaan).
Etelä-Puolassa vuoret, Krakova, Auschwitz ja paikallisseurakunta ovat
rippikoulun maisemaa.
Reippaita nuoria on matkassa. Olenkin sanonut, että näiden kanssa kiertäisi
vaikka maailman ympäri. Ja vaikka perheet sitoutuvat taloudellisesti
toimintaan yhä enemmän, ei kyseessä silti ole elititistinen harvojen puuha. Ennemminkin
uskallus yksinkertaiseen moninaisuuteen.
Ateenan merimieskirkko on avainasemassa, kun loimaalainen rippikouluryhmä
lähtee talvilomansa aikana seuraamaan Paavalin jalanjälkiä Ateenaan ja Korintiin. Ihan
jännittävää varsinkin tässä Europan unionin kriisiperheessä. Mutta ei
Paavalikaan kiertänyt Akropolista kaukaa, vaikka sen aikainen maailma taisi
olla omalla tavallaan korruptoitunut ja hankala.
Ekumenian ikkunaa on tärkeä
avata. Voimme toivoa, että omat nuoremme rohkaistuvat kantamaan Kristuksen iestä ja
löytämään kristillisen identiteetin oman kokoisena.
Ritva Szarek
maalaispappi Loimaan saviseudulla, pian taas Puolassa poikkeamassa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti