Illalla kokouksen jälkeen lähdimme
päivälliselle. Ilta oli leppoisa ja ruoka ranskalaisittain todella maittavaa. Tyytyväisinä lähdimme takaisin pieneen
hotelliimme ”yöpuulle”. Siinä joukon
kärjessä kävellessäni huomasin muiden kadonneen ilmeisesti sille kuuluisalle
”yhdelle”.
Meillä oli yhteinen huone ja
siinä parivuode Lontoon silloisen papin kanssa. Ehdin nukahtaa, ennen kuin
”petikaveri” saapui. Olihan se kokemus
herätä aamulla papin kanssa samasta sängystä. Hyvin mahduttiin.
Ehkä vieläkin ”huimempi” kokemus
oli, kun Antwerpenin silloinen asemanhoitaja Pekka Palosaari haastoi minut
neliotteluun. Lajeina olivat leuanveto,
käsilläkävely, pöytätennis ja jokin muu, mitä en enää muista. Kisa oli tiukka loppuun saakka. Nuoret ”uroot” mittelivät voimiaan hyvässä
hengessä. Erityisesti jäi mieleeni se,
että käsillä kävely suoritettiin kirkkosalissa.
Luulen, ettei kovin moni ole vastaavaa kokenut. Kisan lopputulos jääköön arvoitukseksi.
Sitten mennäänkin Ylläsjärvelle. Olimme hallituksemme kanssa tutustumassa
Merimiespalvelutoimiston majojen kunnostustarpeisiin ja samalla mietimme
toimintamme tulevaisuuden linjanvetoja.
Pitkän päivän jälkeen kävimme
tutustumassa uuteen Ylläsjärven puolelle avattuun kylpylään. Saunan jälkeen lähdin tutustumaan
allasosastoon. Kylpylässä oli myös hienot
poreammeet. Koska olen hieman bakteerikammoinen, en ajatellut kokeilla niitä,
vaikka mieli teki.
Kävellessäni porealtaan ohitse
huomasin, että Merimieskirkon pääsihteeri, pastori Sakari Lehmuskallio
nautiskeli poreista täysin siemauksin. Tajusin
heti, että vesihän on ”pastoroitua” eli puhdasta, koska Sakari oli siellä. Ei muuta kuin altaaseen nauttimaan puhtaasta
vedestä ja Sakarin hyvästä seurasta.
Merimieskirkko ja
Merimiespalvelutoimisto rakennuttivat yhdessä Vuosaaren uuteen satamaan
Merimieskeskuksen, johon tuli myös merimieskirkko. Merimieskirkon vihkiminen
toimitettiin 27.1.2009. Kyseessä oli
ensimmäinen ekumeeninen merimieskirkko maailmassa. Vihkimistä oli suorittamassa yhdessä piispa
Eero Huovinen, metropoliitta Ambrosius ja katolisen hiippakunnan asianhoitaja
isä Teemu Sippo.
Yhtenä osana ohjelmaa ”jouduin”
Merimiespalvelutoimiston edustajana lukemaan edellä mainittujen ”herrojen”
kanssa ennalta määrätyt raamatunlauseet. Kauhukseni huomasin, että ensimmäinen lukija ilmoitti mistä kohdasta
raamattua lause oli, vaikka sitä ei oltu erikseen ”lunttilappuuni”
kirjoitettukaan. Nopeana miehenä ehdin
kuiskaamalla kysyä Ambrosiukselta mistä minun lukemiseni tulee. Hyvin hän oli läksynsä lukenut ja sain
kaipaamani tiedon.
Monista muistakin Merimieskirkon
työntekijöistä on paljon mukavia muistoja, mutta se sitten kokonaan toisen
”saarnan” paikka.
Martti Karlsson
Mepasta eläkkeelle siirtyvä toimitusjohtaja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti