Elämän merellä

Terveiset Karibianmereltä, jolta juuri palasin. Huomasin viihtyväni laivan peräkannella katsellen laivan perävanaa. Vähitellen ymmärsin miksi. Muutama kuukausi sitten varsinainen yli 40 vuoden työurani päättyi. Eläkkeelle siirtyvä taitaa luonnostaan arvioida taakse jäänyttä. Perävanan katselu oli minulle uusi kokemus. Innokkaana purjehtijanahan olen aina katsomassa eteenpäin. Ja laivoilla olen aina parhaiten viihtynyt komentosillalla. Nyt huomasin muistelevani, mitä elämässäni on ollut, mitä olen tehnyt ja miten olen elänyt, keiden kanssa olen elämääni jakanut. Meri, veneet, laivat ja Merimieskirkko ovat olleet iso osa elämääni. Niiden symboliikka on itselleni väkevä.

Vahva oli nyt tajuntaan nouseva fakta. Perävanaa on kertynyt jo paljon enemmän kuin mitä minun matkastani elämän merellä on jäljellä. Milloin purteni päätyy lopulliseen kotisatamaan, siitä minulla ei ole vielä tietoa. Onneksi. Niin on parempi. Minulle riittää usko, että pääsen perille taivaan haminaan, kun aika koittaa. Se luo levollisuutta silloinkin, kun ymmärtää matkan lyhenevän koko ajan. Elämä ei ole vain risteilyä sinne tänne, vaan sillä on tarkoitus ja päämäärä. Ei ole kyse matkan loppumisesta, vaan perille pääsystä. Ja jäljelläkin olevaa matkaa saa elää täysillä.

En ole yksinpurjehtija, vaikka sitäkin olen harrastanut. Karibialla kanssani oli rouvani lisäksi ystäväpariskunta – ja tietenkin muut ennestään tuntemattomat matkustajat. Olimme kaikki samassa laivassa. Erityisen upealta tuntui jakaa tämäkin matka läheisten kesken. Omalla veneellä tehtyjen kesäisten purjehdustenkin paras anti on olla yhdessä rakkaimpiensa, ystäviensä ja kavereidensa kanssa. Luonnon kauneus, meren sini ja purjehduksen riemu tuntuvat jaettuina muiden kanssa moninkertaisilta. Ja päinvastoin. Sateet, myrskyt, sumu ja vaikeudet ovat kevyempiä yhdessä kestettyinä. Lisäksi viikko tai pitempi aika samassa veneessä opettaa tulemaan toimeen ja huomioimaan toiset. Toisen taitojen arvostaminen samoin kuin puutteiden hyväksyminen rakentavat yhteyttä ja auttavat selviytymään vaikeimpinakin hetkinä.

Tuon meri on minulle opettanut. Jumalan luomisajatus on yhä: Me elämme toisiamme varten, emme ensisijaisesti itseämme varten – ja myös iankaikkisuutta varten.

Antti Lemmetyinen
Merimieskirkon kunniapuheenjohtaja