Ensimmäinen
kontaktini englantilaiseen joulun viettoon tapahtui vuosia sitten esikoisemme
päiväkodin joulujuhlassa. Lapset lauloivat Away in the Mangeria, vanhemmat
joivat glögiä ja ottivat valokuvia.
Eräs
juhlan kohokohdista oli perinteinen juhlaleikki, jonka nimi on Pass the Parcel
(suom. Laita paketti kiertämään). Leikissä valtava lahjapaketti kiertää musiikin
soidessa sylistä toiseen. Musiikin loppuessa paketti pysähtyy, ja se lapsista, jonka syliin
paketti jää, saa avata yhden kerroksen käärepaperista. Käärepaperin kätköistä
paljastuu pieni lahja ja uusi kerros käärepaperia, jonka joku toinen lapsi saa
vuorostaan avata.
Lapset
asettuivat piiriin, ja
paketti lähti kiertämään. Käärepaperikerrokset hupenivat, ja pienet yllätykset saivat lapset
hihkumaan ihastuksesta. Esikoisemme odotti omaa vuoroaan malttamattomana, ja
vihdoin paketti pysähtyi hänen kohdalleen.
Lapsi
repi käärepaperin auki, ravisteli ja käänteli, mutta lahjaa ei löytynyt. Mikä
pettymys! Joulumieli oli tiessään. Kyynel meinasi kihota äidinkin silmään.
Paketti
jatkoi kiertämistään, ja
pian oli seuraavan lapsen vuoro avata pakettia. Yllätys oli suuri, kun
käärepaperin kätköistä paljastuikin kaksi lahjaa. Lahjat saanut pieni poika
katsoi vuoroin lahjojaan ja vuoroin esikoistamme. Lopulta hän meni tytön luokse
ja sanoi: ”Minä sain kaksi lahjaa ja sinä et saanut yhtään. Kumman haluat?”
Vanhemmat
seurasivat lasten kohtaamista liikuttuneina. Pienen pojan äiti taputti lastaan
olalle ja kehui: ”Well done, Christian!” (suom. Hyvin tehty, Christian!) Pojan
nimi Christian tarkoittaa suomeksi kristittyä.
Pieni
tapahtuma palaa mieleeni aina joulun alla, kun mietin joulun sanomaa ja sen
merkitystä maailmalle. Voisiko joulu opettaa meille myötätuntoa ja elämän
hyvien lahjojen jakamista, joka jatkuisi myös juhla-ajan yli? Olisiko
joulumielestä pysyväksi elämänasenteeksi, jossa kaksinkertaisen määrän lahjoja
saaneet luopuisivat Christianin tavoin omastaan niiden hyväksi, jotka ovat
jääneet lahjoja vaille?
Sillä
jakamiseen, palveluun ja omastaan luopumiseen jouluevankeliumi meitä kutsuu.
Jouluevankeliumi
kertoo Jumalasta, joka syntyi maailmaan naimattoman nuoren naisen vauvana.
Elämän alun olosuhteet olivat monella tapaa vaikeat. Majataloissa ei ollut
tilaa, joten maailman vapahtaja syntyi vaatimattomaan eläinten suojaan. Uutisen
Jeesuksen syntymästä saivat ensimmäisenä kuulla raskasta työtä tekevät ja
väheksytyt paimenet.
Kaikella
tällä Jumala tahtoo varmasti opettaa meille jotakin. Pienet ovatkin suuria, köyhät
rikkaita ja hyljeksityt ilosanoman arvoisia. Jos suljemme ovemme ja elämämme
lähimmäisiltämme majatalon pitäjien tavoin, saatamme menettää mahdollisuuden
pitää vapahtajaa vieraanamme. Jos hyljeksimme jotakuta hänen syntyperänsä ja
asemansa tähden, emme ehkä kuulekaan hyviä uutisia, joita paimenilla oli
kerrottavanaan.
”Nöyryys ja hiljaisuus on valtasi
salaisuus. Voimalla, väkivallalla et tahdo hallita. Uskomme vahvista, tuo
tiellemme valoa, johdata elämään rikkaaseen, rauhaan ja hyvyyteen.” (Adventtivirrestä
Tiellä ken vaeltaa 15:1)
Anna
Hälli
pappi
ja pappilan emäntä Lontoon merimieskirkolta
(Kirjoitus on julkaistu Merimieskirkko-lehdessä 4/2014 Pappilan ikkunasta -palstalla)
(Kirjoitus on julkaistu Merimieskirkko-lehdessä 4/2014 Pappilan ikkunasta -palstalla)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti