torstai 4. joulukuuta 2014

Well done, Christian!



Ensimmäinen kontaktini englantilaiseen joulun viettoon tapahtui vuosia sitten esikoisemme päiväkodin joulujuhlassa. Lapset lauloivat Away in the Mangeria, vanhemmat joivat glögiä ja ottivat valokuvia.
Eräs juhlan kohokohdista oli perinteinen juhlaleikki, jonka nimi on Pass the Parcel (suom. Laita paketti kiertämään). Leikissä valtava lahjapaketti kiertää musiikin soidessa sylistä toiseen. Musiikin loppuessa paketti pysähtyy, ja se lapsista, jonka syliin paketti jää, saa avata yhden kerroksen käärepaperista. Käärepaperin kätköistä paljastuu pieni lahja ja uusi kerros käärepaperia, jonka joku toinen lapsi saa vuorostaan avata.
Lapset asettuivat piiriin, ja paketti lähti kiertämään. Käärepaperikerrokset hupenivat, ja pienet yllätykset saivat lapset hihkumaan ihastuksesta. Esikoisemme odotti omaa vuoroaan malttamattomana, ja vihdoin paketti pysähtyi hänen kohdalleen.
Lapsi repi käärepaperin auki, ravisteli ja käänteli, mutta lahjaa ei löytynyt. Mikä pettymys! Joulumieli oli tiessään. Kyynel meinasi kihota äidinkin silmään.
Paketti jatkoi kiertämistään, ja pian oli seuraavan lapsen vuoro avata pakettia. Yllätys oli suuri, kun käärepaperin kätköistä paljastuikin kaksi lahjaa. Lahjat saanut pieni poika katsoi vuoroin lahjojaan ja vuoroin esikoistamme. Lopulta hän meni tytön luokse ja sanoi: ”Minä sain kaksi lahjaa ja sinä et saanut yhtään. Kumman haluat?”
Vanhemmat seurasivat lasten kohtaamista liikuttuneina. Pienen pojan äiti taputti lastaan olalle ja kehui: ”Well done, Christian!” (suom. Hyvin tehty, Christian!) Pojan nimi Christian tarkoittaa suomeksi kristittyä.
Pieni tapahtuma palaa mieleeni aina joulun alla, kun mietin joulun sanomaa ja sen merkitystä maailmalle. Voisiko joulu opettaa meille myötätuntoa ja elämän hyvien lahjojen jakamista, joka jatkuisi myös juhla-ajan yli? Olisiko joulumielestä pysyväksi elämänasenteeksi, jossa kaksinkertaisen määrän lahjoja saaneet luopuisivat Christianin tavoin omastaan niiden hyväksi, jotka ovat jääneet lahjoja vaille?
Sillä jakamiseen, palveluun ja omastaan luopumiseen jouluevankeliumi meitä kutsuu.
Jouluevankeliumi kertoo Jumalasta, joka syntyi maailmaan naimattoman nuoren naisen vauvana. Elämän alun olosuhteet olivat monella tapaa vaikeat. Majataloissa ei ollut tilaa, joten maailman vapahtaja syntyi vaatimattomaan eläinten suojaan. Uutisen Jeesuksen syntymästä saivat ensimmäisenä kuulla raskasta työtä tekevät ja väheksytyt paimenet.
Kaikella tällä Jumala tahtoo varmasti opettaa meille jotakin. Pienet ovatkin suuria, köyhät rikkaita ja hyljeksityt ilosanoman arvoisia. Jos suljemme ovemme ja elämämme lähimmäisiltämme majatalon pitäjien tavoin, saatamme menettää mahdollisuuden pitää vapahtajaa vieraanamme. Jos hyljeksimme jotakuta hänen syntyperänsä ja asemansa tähden, emme ehkä kuulekaan hyviä uutisia, joita paimenilla oli kerrottavanaan.

”Nöyryys ja hiljaisuus on valtasi salaisuus. Voimalla, väkivallalla et tahdo hallita. Uskomme vahvista, tuo tiellemme valoa, johdata elämään rikkaaseen, rauhaan ja hyvyyteen.” (Adventtivirrestä Tiellä ken vaeltaa 15:1)

Anna Hälli
pappi ja pappilan emäntä Lontoon merimieskirkolta
(Kirjoitus on julkaistu Merimieskirkko-lehdessä 4/2014 Pappilan ikkunasta -palstalla)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti