Karikko Kerrallaan

Mitä Merimieskirkko merkitsee minulle; mitä se tällaiselle maakravulle, Kainuun korvessa syntyneelle voisi merkitä? Enemmän kuin arvasinkaan. Johtuuko pitkävaikutteinen "kirkollinen merivirus" Lyypekin Suomi-kodin rehdin reilusta hengestä, lämminhenkisestä perinneruokaillasta Gdanskissa, Lontoon valloittavasta vilskeestä vai Hampurin Tseki-papukaijan sirkeästä silmäniskusta?

Merimieskirkko on minusta ennen kaikkea kohtaamisen kirkko. Mietin monesti, että hakeutuvatko sinne työhön tietynlaiset ihmiset vai muokkaako työ ihmistä? Miten sen kaiken työmäärän keskellä saavatkin kävijälle aikaan kiireettömyyden ja lämpimän tunteen? Mitä me voisimme siitä oppia täällä omassa seurakunnassa?

Kun ennen vanhaan poikkesi maalaistaloon, niin emännällä ja isännällä ei koskaan ollut niin kiire, ettei vieraalle olisi aikaa. Työ keskeytettiin siksi ajaksi ja vieras sai aina ruokaa ja juttuseuraa. Sama tunnelma on läsnä merimieskirkon työssä. Pienessäkin hetkessä kylvetty lämmin kohtaamisen siemen voi tuottaa enemmän hedelmää kuin kiireessä sinne tänne ja miettimättä heitelty.

Miksi juuri minä haluan olla Merimieskirkon toiminnassa sekä työssäni että vapaaehtoisena mukana? Siksikö, koska työni yhtenä osana on toimia Merimieskirkkotoimikunnan sihteerinä ja olla suunnittelemassa ja toteuttamassa matkoja? Ei välttämättä. Voisihan siinä olla joku muukin työntekijä. Vuosia sitten en tiennyt Merimieskirkosta paljoakaan. Mutta tieto ei tässä tapauksessa ole lisännyt tuskaa, vaan päinvastoin: tieto on kasvattanut tiedonjanoa, kiinnostus on lisääntynyt eikä into tietää lisää ja kokea lisää ole ainakaan laantunut.

Mitä olen oppinut työstä Merimieskirkolla, mitä elämästä monilla kotimaahan sekä ulkomaille suuntautuneilla Merimieskirkko-matkoillamme?  Elämässä ei selviä vähällä puurtamisella, vaan on luovittava tarkkaan, varottava karikoita, noudatettava ohjeita. Mutta on myös tyynellä ilmalla oltava tarkkana, valppaana. Jos tunne on joskus että EVVK (ei voisi vähempää kiinnostaa) niin voihan sen sanonnan lukea myös toisin: elinvoimainen, vireä, valpas ja kohtaava. Aallokko ja karikko kerrallaan.

elämää merellä

elämänmerellä

hiljainen tuuli

enteilee tyyntä

myrskyn edellä

hiljennyn hetkestä kiittämään

suurinkaan työ ei tule koskaan täysin riittämään

Jumala - kädelläsi, laivallasi, luvallasi

luovin eteenpäin

armosi aallokoissa

Sirpa Horppu

Korson seurakunta

Tiedotussihteeri, Korson seurakunnan Merimieskirkko-toimikunnan sihteeri v:sta 2007

(Taustaa: Korson seurakunnassa ei toimi piiriä vaan Merimieskirkkotoimikunta, joka ideoi ja järjestää tutustumismatkoja eri kirkoille, kannustaa Merimieskirkon jäsenyyteen sekä järjestää mm. myyjäisiä. Lisäksi Korson seurakunta tukee Antwerpenin merimiespastori Heli Huttusen työtä.)