Minkä tähden?

Kun Suomen evankelisluterilainen kirkko julkaisi yleisesitteensä ”Kirkon neljä vuodenaikaa”, käytiin sen tiimoilta mielenkiintoista keskustelua. Huomiota kiinnitti se, että Jeesusta ei tuossa esitteessä mainittu lainkaan. Sananvaihtoa käytiin pitkään puolesta ja vastaan. Kirkko ja kaupunki -lehden pakinoitsija innostui nimittämään yli-innokkaina pitämiään Jeesus-nimen laskijoita kukkahattutädeiksi.

Episodi toi mieleeni erään sattumuksen Rotterdamin vuosiltani. Sain saarnasta palautetta, että hyvä puhe, mutta eipä siinä Jeesuksesta paljon puhuttu. Hämmennyksestä toivuttuani otin vihjeestä vaarin ja ryhdyin puhumaan enemmän Jeesuksesta. Samalla aloin kuunnella kollegoiden julkisia saarnoja ja puheita sillä korvalla, että kuinka usein he Jeesuksen mainitsivat. Huomasin pian, että ei Jeesus kovin yleinen puheenaihe ollut. Tuolloin taisin jonkin verran ääneenkin kysellä, miksi Jeesus on kadonnut Merimieskirkosta. Vastausta en muista saaneeni, mutta nyttemmin ilokseni olen huomannut Jeesuksesta taas puhuttavan. Tuskinpa silloisilla kysymyksilläni on ollut mitään tekemistä asian kanssa, mutta jos olisi ollut, niin otan siitä mieluusti kukan hattuuni.

Nyt valistunut kysymys tietysti kuuluu, mitä ihmeen väliä on sillä, mainitaanko Jeesus Merimieskirkon julkisissa esiintuloissa vai ei. Merimieskirkkohan on joviaalin maineensa saavuttanut juuri siksi, että siellä ei jumalapuheella ihmistä ahdistella, eikä pappejakaan palkkalistoilla ole enää kuin nimeksi. En väitä, että voimallisemmalla jeesusjulistuksella tultaisiin jotenkin autuaammiksi, mutta mikäli edelleen sanotaan, että merimieskirkkoteologia perustuu muukalaisuuden ajatukseen, on Jeesuksella silloin siinä luovuttamaton paikka. Ilman Häntä emme pääse ymmärtämään merimieskirkkotyön ydintä ja perimmäistä mieltä, eli sitä, mitä varten Merimieskirkkoa tarvitaan.

Jumalan suostuminen ihmisen ja muukalaisen osaan avaa matkalle lähteneelle ihmiselle mahdollisuuden ymmärtää oman muukalaisuutensa kautta, että Jumala itse jakaa ihmisen juurettomuuden, kodittomuuden, irrallisuuden ja levottomuuden. Sen takia liikkeellä olevien merimieskirkot – turvapaikat, kotisatamat – ja niiden yhteisöllisyys, myyjäiset ja messut ovat yhtä kaikki luovuttamattomia. Niissä Jumala juuri Jeesuksen kautta on valmis paiskaamaan kättä liikkeellä oleville ihmisille. Siellä missä kaksi elämänmatkalaista kohtaa, tulee Jeesus kolmanneksi. On olennaisen tärkeää, että merimieskirkolla tajutaan kirkkaasti, että siellä ei vain tarjoilla kahvia ja juttuseuraa, siellä ei vain lämmitetä saunaa ja järjestetä myyjäisiä myyjäisten vuoksi, vaan siellä kaiken tämän keskellä otetaan tosissaan ihmiseksi tulleen Jumalan tarjoama vastaus muukalaisuuden herättämiin kysymyksiin.

Koska merimieskirkoilla eletään taas vuoden hektisintä myyjäisaikaa, joku kysyy, kuten jokaisena aikaisempanakin vuonna, minkä tähden kirkot on täytetty tontuilla, design-vaaseilla, Marimekolla ja muilla maallisilla kaupanteon välineillä. Vastaus on helppo, kunhan osaa hahmottaa, että Merimieskirkon tehtävänä on inhimillistää sanomansa sellaisiin muotoihin, joiden avulla uskosta vieraantuneempikin voi tavoittaa yhteisöllisyyden, turvallisuuden, elämän mielekkyyden sekä viime kädessä lohdun ja armon. Näistä arvoista Jeesuksen maanpäällisessä matkassa oli kyse. Siksi Jeesus kuuluu luontevana osana kaikkeen merimieskirkkoelämään ja on myyjäistouhussakin keskeisesti läsnä.

Jussi K.K. Ollila

Hyvinkään seurakunnan johtava sairaalapastori. Merimiespastori 1996–2005 ja SMK:n yhteyspäällikkö 2005–2009.