Viime metreillä odottava yleisö sai kuitenkin kylmää vettä
niskaansa. Ylevyys jäi rahan alle. Muutaman tapahtuman pääsponsorin on annettu
sanella ehdot, jotka ovat yhtä kaukana olympian hengestä kuin on Pohjois-Amerikka
Euroopasta. Yhdysvaltalaisen Coca-colan johdolla toimeen panneet poikkeuslait
kieltävät yrityksiä ja yhteisöjä mainostamasta omia tuotteitaan ja palveluitaan
olympialasia esille tuoden.
Tämän seurauksena Lontoo ei ole olympiakaupunki. Kisat eivät
näy missään muualla kuin kisapaikoilla, koska olympialaisiin liittyvää
mainontaa ei tapaa missään. Niin turhalta ja ärsyttävältä kuin mainonta voi
tuntuakin, olisi se näin massiivisen tapahtuman ja niin ison kaupungin hengen nostattamisessa
kullanarvoista. Nyt kaupungin ilme ei poikkea tavallisesta tiistaista, eikä kisahenkeä
ole onnettoman mainosmonopolin vuoksi syntynyt.
Henki löytynee vain olympiastadionilta ja muilta
kisapaikoilta. Mutta ei edes niiden vierestä. Olympiapuistoonkaan ei ole
pääsyä. Kaikki liput kaikkiin tapahtumiin ja olympiapuistoon on myyty loppuun,
vaikka television kuva voi muulta näyttääkin. Tyhjien tuolien paikkaliput
lienevät sponsorifirmojen hallussa, mutta eivät urheilua seuraamaan tulleiden
ihmisten saatavilla. Kuka päästi Hartwall-areenan pomot tännekin konsultoimaan.
Poikkeuksen tähän masentavaan urheilujuhlan pilaamiseen
tekevät lajit, kuten kävely, triathlon ja maraton, jotka järjestetään
julkisilla paikoilla. Niissä tunnelma onkin sitten käsin kosketeltavan kihelmöivä.
Ei järjestäjien ansiosta, vaan tavallisista, urheilua rakastavista ihmisistä huokuvan
yhteisen energian vuoksi.
Merimieskirkoilla järjestetään oma kisastudio jokaisena
kisapäivänä. Merimieskirkko on oivaltanut jotain, jonka toivoisi välittyvän muuallekin.
Yhteinen kiinnostuksen kohde kokoaa ihmisiä yhteen. Kiinnostuksen kohteita ei
voi määrittää norsunluutornista, vaan ne syntyvät maan tasalla ennen nousua ensimmäisellekään
kirkon rappuselle. On reagoitava siihen, mikä ihmisiä yhdistää sen sijaan, että
yrittäisi saada heitä innostumaan valmiiksi pureskelluista ideoista.
Merimieskirkko on kuin olympialaisten julkinen kisapaikka,
jonne pääsyä ei ole rajoitettu ja jossa henki syttyy osallistujien omasta
innosta. Lontoon merimieskirkolla valkokangasta alttarin edessä ei kukaan
kummeksu. Pyhyys ei kirkosta katoa televisiokuvaa lähettävän monitorin vuoksi.
Mikä seurakunta ja mikä kirkko Suomessa olisi yhtä
dynaaminen ja järjestäisi kirkkosalissaan kisastudion?
Marko Toljamo
viestintäpäällikkö, Suomen Merimieskirkko
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti