Vuoden odotetuin juhla on käsillä. Työn kiireet ja paineet
hellittävät hetkeksi. Odotamme, että saa sulkea hetkeksi sähköpostit ja
läppärit, että arkirutiinien ja työtehtävien jatkuva virta katkeaa. Saamme keskittyä
elämän oleellisimpiin asioihin, niihin jotka ovat lopulta tärkeimpiä,
arvokkaita. Joulu on valon, ilon, rauhan, ystävyyden, rakkauden ja yhdessä olon
juhla, johon kynttilät, joulukuusi, kukat ja koristeet luovat oman hohteensa.
Joululahjat, hyvät pöydänantimet tai odotettu lomamatka, ne kaikki kertovat
kaipauksesta, odotuksesta, jonka toivomme edes osittain toteutuvan. Kun voisi vielä sulkea silmänsä ja korvansa
ikäviltä uutisilta.
Maailman levottomuus ja elämän ennakoimattomuus, turvallisuudentunteen horjuminen, epäluuloisuus ja pelko siitä, miten meille käy talousongelmien, maahanmuuttokysymysten, vihapuheiden ja terroritekojen keskellä. Tummat sävyt ovat alkaneet vaivihkaan hallita tulevaisuuden näkymiä. Ehkä tämänkin takia me odotamme joulua, sen tunnelmaa kuin vastavoimaa synkille pilville, joita on kerääntynyt Euroopan ja sen lähialueiden taivaalle.
Joulun voima on siinä, että se tulee joka vuosi. Olipa elämä millaista tahansa. Se tulee keskelle sitä elämää, jota me juuri nyt elämme. Vuosikymmeniä sitten asuessamme Hampurin merimieskirkolla omaksuimme saksalaisen tavan rakentaa adventtiaikana seimiasetelma. Eläimet, lampaat, paimenet, Maria ja Joosef, enkelit, lähestyvät itämaan tietäjät kameleineen asetettiin vähitellen paikoilleen ja jouluyönä Jeesus lapsi laitettiin keskelle asetelmaa. Tämä tehtiin lasten kanssa joka vuosi. Se antoi mahdollisuuden puhua siitä, mistä joulujuhlassa syvimmiltään on kyse. Seimiasetelmia oli kodeissa, päiväkodeissa, kirkoissa, kauppojen ikkunoissa. - Nytkin, kun asumme rouvani kanssa kahdestaan, olemme asetelleet jouluseimet paikoilleen. Niitä on kymmeniä, pieniä ja suuria, tyyliltään hyvin erilaisia, eri puolilta maailmaa matkamuistoina tuotuja. Se kertoo, että joulu on koko kristikunnan suuri juhla. Nyt ne odottavat lastenlasten tuloa joulunviettoon.
Vuosia sitten eräänä jouluaamuna heräsimme siihen, että yksi lapsistamme ryntäsi makuuhuoneeseemme huutaen: ”Nyt tapahtui kamalaa, me unohdimme Jeesuksen!” Jouluaaton päätteeksi emme olleet muistaneetkaan asettaa Jeesuslasta seimeen. Pienen tytön parahdus on jäänyt meille pysyväksi muistutukseksi tärkeimmästä. Onneksi joulu tulee joka vuosi.
Ei ensimmäistä joulua vietetty kovin herttaisissa tunnelmissa. Rooman legioonat olivat miehittäneet maan. Kansallinen itsetunto oli nujerrettu, mikä synnytti välillä väkivallantekoja ja kapinahankkeita. Veronkantojärjestelmän uudistus pakotti ihmiset vaivalloisille matkoille. Pyhä perhe ei ollut mahtunut majataloon, vaan heidän esikoisensa syntyi eläinsuojassa. Ja lopulta he joutuivat pakolaisiksi Egyptiin Herodeksen vainon takia.
Tuohon tilanteeseen tuli merkillinen enkelien viesti: ”Älkää
pelätkö, minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään
teille on syntynyt Vapahtaja” Ilmoitus päättyi enkelien lauluun: ”Jumalan on
kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa.” Jumala
paljasti oikeat ja lempeät kasvonsa juuri jouluna. Hän tuli meidän maailmaamme,
meidän kaltaiseksemme. – Enkelien
viestin takia joulun ytimessä ovat Ilo, rauha, ja rakkaus. Se koskettaa
elämäämme, kärsimystämme jopa kuolemaamme.
Jeesus oli enemmän kuin Marian ja Josefin poika. Häntä sanottiin Opettajaksi ja Mestariksi. Hänen merkityksensä ei tyhjene vain hänen opetuksiinsa ja maalliseen elämäänsä. Sen huipennus tulee ilmi vasta ristillä ja tyhjällä haudalla. Olemme jo lapsesta asti laulaneet tutussa ”Joulupuu on rakennettu” laulussa: ”Tullessasi toit sä valon, lahjat rikkaat runsahat. Autuuden ja anteeksannon, kakki taivaan tavarat.”
Rakkauden lahjasta osalliseksi tuleminen antaa merkityksen kaikelle. Rakastetuksi tuleminen on ihmisen hartaimpia toiveita. Rakkauden puute tekee meistä yksinäisiä ja orpoja. Mutta rakkaus ei ole vain lahja vaan myös tehtävä. Siis meidän tehtävämme. Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi, opetti Jeesus. Sanotaan, että lähimmäisen rakastaminen on koko kristillisen uskon ydin. Käytännössä rakkauden toteuttaminen on tosi vaikeaa. Siitä meillä jokaisella on omakohtaisia kokemuksia vaikka kuinka paljon. Odotamme joulua ehkä juuri senkin takia, että voisimme näyttää ja kertoa läheisillemme rakastavamme heitä.
Lähimmäisen rakastaminen ei ollut ainoa Jeesuksen oppi. Hän kehotti meitä rakastamaan myös Jumalaa kaikesta sydämestämme.
”Anna, Jeesus, Henkes´valon jälleen loistaa sieluumme,
sytytellä uskon palon. Siunaa, Jeesus, joulumme.”
Iloa, rauhaa ja rakkautta jouluusi!
Antti Lemmetyinen
Suomen Merimieskirkon kunniapuheenjohtaja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti